Johanna Kurkela все тексты (слова) песен, переводы, видео, клипы

Sä tiedät reitin taivaanrantaan
Sä naurat valoa maailmaan
Sä piirrät tuulen koukeroita
Sun huoneen ikkunaan
Sä kerrät ilon sirpaleita
Pisaroita auringon
Sul on pantteriaskissa taivas tammikuun

Vain yhden sydämen
Meitä kahta varten
Teki taivas aikoinaan
Kun kuoja näki sen
Enkeleiden virheen
Piti sydän puolittaa

Minä synnyin tuhat kertaa

Ei meillä kiirettä oo, aikaa on huoletta harhaan mennä
Hätähousu rauhoitu jo, kohta aivan, kohta löytyy tie
Sydämmeni laukkaat ihan turhaan
väsyneenä et huomaa, hyvä risteys tulee vastaan
kohta aivan, kohta löytyy tie
Sydämmeni viisas sä oot
Ei panikoida, ei hätiköidä
Sydämmeni harhaillut oot vähän väärään suuntaan pimeässä

Pois siirtyy päivät kohdailtain
Pois siirtyy vuodetkin
Mut rinnassani yhä vain on kipu polttavin
Mä katson yli niittyjen pois kauas hämärään
Ja seinä harmaan satehen saa minut itkemään
Pois villi hanhet lähtevät
Taas sänki peltojen

Voi melua huoneessamme
Jossa me varpaillamme
Yli tungoksen ja joukon
Toisiamme tähyillään
Voi melua, voi kiirettä
Me keskellä liikennettä
Emme pauhun läpi kuule
Sanaa ensimmäistäkään

On kaupunki aivan hiljainen
Unen rauha peittää sen
Myös valon viimeisen ikkunan
Näit äsken sammuvan
Kai kaupungin onni ehyt on
Uni tyyni, murheeton?
Ja rauhattominkin mieli kai
Unessa rauhan sai?

Kulkeissain mä tiellä nähdä sain ne kolme kuningasta maasta vierahasta.
Kulkeissain mä tiellä nähdä sain ne kolme kuningasta vieraan maan.
He kullan, mirhan ja suitsukkeen toi matkassansa uhrilahjanansa.
He kullan, mirhan ja suitsukkeen toi lahjaks Herran äsken syntyneen.

Seimen luo nyt astuu vieraat nuo ja uhrilahjat kalliit kaikki sinne kantaa.
Seimen luo nyt astuu vieraat nuo ja lahjat lapselle nyt kalliit tuo.
Se musta tietäjä mirhan tuo ja ruskea taas suitsuketta antaa,

Sinä olet tuulessa hioutunut mies,
luoto jota laineet alati lyö
Sinä olet taivaalla palelevan Otavan valo,
jota kaupungin säihke syö

Sinä olet poika kuin pulpetin puu,
kannen alla viiltoja lapsuuden
Sinä olet roudassa rapiseva lähiön talo,

Aamuyöstä laukun pakkasin ja lensin Afrikkaan
Taakse katsomatta, punaista maata kulkemaan
Silti maailman tuolla puolen mulle paikka pöytään katetaan
Ja huuruisessa ikkunassa tutut kasvot odottaa

Sinä iltana, kun hyinen tuuli laulaa talon raoista
On haalistuneet kasvot valokuvassa
Näkyy pieni hahmo pihan portilla

miksi miksi teit niin
väsyitkö elämän vaatimuksiin
mikset kertonut peloistasi
joita kannoit sielussasi

nyt kaikki on niin tyhjää
sanatonta ikävää
en vielä oikein edes ymmärrä

Jos saisin yhden toiveen
Sen tuuleen kuiskaisin
Jos voisin vuoret siirtää
Niin kuitenkin
Hiljaa nimes lausuisin

Jos saisin yhden toiveen
Todeksi kirjoittaa

Makasin mustan taivaan alla
ja tuijotin pimeää
niin syvää ja näkymätöntä
niin äkkiä tihenevää
ja melkein huomaamatta
tähdet lipui piilostaan
ne loistivat hiljaisuutta
ja kylpivät valossaan

Властелины мира

Давай закроем глаза,
Давай представим, что мы парим,
Что сосны склоняются,
Когда мы взмываем в ночное небо,
Над облаками,
Мимо верхушек гор, покрытых снегом,

Tiedän, että en ole ainut, jolle tällä tavalla käy,
että toinen on lähellä aivan, sitten häntä ei enää näy
Nyt on vuoteeni liian suuri, niin jäätävän kylmäkin
ja sydäntä ympäröi muuri kiveäkin lujemmin

Tänä yötä marmoritaivas kaartuu kattona ylle maan,
kuunvalon ja pilvien leikki sitä katsella nyt yksin saan
Tuo hajonnut marmoritaivas valuu huoneeseen valtoimenaan,

Kalenterissa vuosi nolla
Päivä ensimmäinen
On melkein liian hyvä olla
Sylissä hiljaisuuden
Ja vaikka kaikki loppuisi tähän
Olisin kiitollinen
Sain elämän uuden myötä
Sinun rakkauden

Kun talvi lähestyy
Niin linnut kerääntyy
Taas parviin jotka lentoon
Villiin heittäytyy

Niin myös levoton
Sen miehen mieli on
Ken lupas sulle rakentaa

Mietin niskaasi ja hiuksiasi hentoja
poskipäitäsi ja korviesi muotoa
näen mielessäni hymysi ja äänes kuulen
kieles kärjen tunnen
kun se kohtaa kaaren huulen
olet tässä, mutta kaukana niin sittenkin
olet uneni ihanin

On suuri sun rantas autius, sitä sentään ikävöin:
Miten villisorsan valitus soi kaislikossa öin.
Joku yksinäinen eksynyt, joka vilua vaikeroi,
Jok’ on kaislikossa kierrellyt eik’ emoa löytää voi.

Sun harmajata aaltoas olen katsonut kyynelein,
Ens’ surunsa itkenyt rannallas mun on oma nuoruutein.
On syvään sun kuvasi painunut ja sitä ikävöin,

Turvallista matkaa
sanoit lentokentällä kun halattiin
Soitellaan kun sataa, eli tuskin kuukausiin

Me naurettiin
Rakas älä huoli mistään, aika rientää, pian jo kotiin tuut
Sä sanoit näin
Metelinä ruuhkan keskellä kun seistiin hiljaa ikuisuus, sylikkäin

Rakkauslaulu
by Johanna Kurkela

Lyrics:

Kauan sitten minussa
aavistus jo sinusta
Silloin tuntemattoman

Salaisuuksia - lyrics
Muistatko sen lapsuuden kesän, kun aamut tuoksuivat hunajalle. Kun jalat kastuivat ruohikossa, eikä
mikään ollut hetkeä tärkeämpää. Minä muistan myös sateenkaaren, pellon yllä luona kivipaaden, soutuveneen uponneena kaislikossa ja niityn joka usvaan häviää

refrain:
Sinä olit se poika jolla oli nokiset kädet täynnä mansikoita
eväskorissa kissanpentuja, matkalla kanssasi omenavarkaisiin
Minä olin se tyttö jolla oli kukkaleninki ja aarrekartta

Salaisuuksia - lyrics
Muistatko sen lapsuuden kesän, kun aamut tuoksuivat hunajalle. Kun jalat kastuivat ruohikossa, eikä
mikään ollut hetkeä tärkeämpää. Minä muistan myös sateenkaaren, pellon yllä luona kivipaaden, soutuveneen uponneena kaislikossa ja niityn joka usvaan häviää

refrain:
Sinä olit se poika jolla oli nokiset kädet täynnä mansikoita
eväskorissa kissanpentuja, matkalla kanssasi omenavarkaisiin
Minä olin se tyttö jolla oli kukkaleninki ja aarrekartta

Sä oot lähdössä
Se on sun silmissä
Sun täytyy mennä jotain etsimään

Kun sä löydät länsituulen
tuo se mulle
tuo se mulle
Pienen hetken tai ikuisuuden