Kaija Koo все тексты (слова) песен, переводы, видео, клипы

En enempää jaksa taistella enää
Etkä varmaan jaksa sinäkään
Ei siitä muuta käteen jääkään
vain tylsää puukkoa selkään
Tahdon kellumaan
sinun tajuntasi virtaan

Sun kuuman veren biittiin

laulussa sanotaan
jokainen on laulun arvoinen
ja että me ollaan sankareita kaikki
ihan jokainen

kun tarkemmin katsotaan
sankarit muutti selluloidi-planeetalle asumaan
kai kertosäkeistä käsin vaikuttamaan

Enkeli taivaan lausui näin:
Miks hämmästyitte säikähtäin?
Mä suuren ilon ilmoitan
maan kansoille nyt tulevan.

Herramme Kristus teille nyt
on tänään tänne syntynyt,
ja tää on teille merkiksi:

Tyttö istui ikkunalla allapäin
Ja puhalsi savurenkaan yöperhosta päin
Hän teki retken eiliseen uudelleen
Eikä perhonenkaan enää jaksanut siivilleen

Ja radiossa tiedettiin että yöstä tulee kylmä
Ja sitten näkemiin
Voikaa hyvin aamun uutisiin

jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
ois susta samanlainen tullut
mitään en ois muuttanut

ohikulkijat luulee
minun seinille puhuvan
tyhjyyteen he sanovat mun kuulee

Sä oot kerran jo nähnyt, miten tää maailma romahtaa
Ja silti jostakin tuhkan seasta noussut ylös taas
Sä oot kerran jo luullut, ettet tuu koskaan toipumaan
Ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa
Niin mä voin luvata, et aina lopulta sä selviit mistä vaan
Ja ihan todella ei ole rajoja nyt, kun tanssitaan

Sä alat vihdoin viimein käsittää, ettet sä tarvii lupaa keneltäkään

Olet vapaa sielu, koruton
vähäeleinen
myöhään ymmärsin sen,
minä hiomaton heijastus peilien
ei kohtausta ei näytelmää
ei mitään, vain lupaus elämä jatkuu

en ole enää varma siitäkään

Kuka Keksi Rakkauden
Surujen sillalta näin
Tummien aaltojen uivan merelle päin
Ne ikäväni pintaan sai
Ja lokit kirkui ne karanneet on Hitchcockin linnuista kai
Kaipuuni nousee siivilleen
Kuka keksi rakkauden

Oon pitänyt kaiken takana
Kuvitellen ettei huomenna
edessä oo se kaikki ihan samana
Silmät kii, etten luovu ja lipeä
heikko kohta, se kipeä
josta on kiellettyä multa kysyä

Antaisin itkun tulla

On lehtiä pinoon
jäänyt minun pieneen eteiseen
lakaistujen päivien polkuun
elämän viiva kaartui vinoon
olet jäänyt vain hehkuna huoneeseen
outo tunne ikiliikkuu

se alkaa näkyä päälle päin

Täytyykö meidän näytellä
Se sama näytelmä
Jota silloin näyteltiin
Oltiin vuosia nuorempia
Ja silloin kun me tavattiin

Sä olet muuttunut mies
Mä olen muuttunut nainen

Mistä alottaisin tämän laulun pienen?
Ei seksikästä laulaa oo
Ihmeesta rakkauden
Mutta siitä en mä piittaa
Laulan sillä sisällä soi

Laulan kun laulattaa
Kun en mä muutakaan voi

Hän pikkuhiljaa heräilee
Yön jäljet pois keräilee
Hän menee Joen kahvilaan
Ja katselee kahviin mustanpuhuvaan
Joe häntä riisuu katseellaan

Hän kadulla partioi
Yksisuuntaisen kadun päässä hän vartioi

Opin että se ei tule jäädäkseen
mä en suostunut koskaan sen otteeseen
se on muisto sun äänestä kertomassa, mä en kelpaa
no hei
sinä itse teit musta tällaisen
ei, mun elämä ollutkaan sun mittainen, joo

Olen kaatunut langennut loukkoihin,

Kun muut ei katso mua silmiin
Eikä käännä päätä kuulemaan
Kuulet minut vaik en lausuis sanaakaan
Kun tanssin surujen tahtiin
Ja ne mutkalle mut taivuttaa
Sinä saat mun joka solmun aukeemaan

Ei, vahva mä en oo

Tuli siivous päätökseen, helpommin hengittää voin
Lattialle pudonneen sormuksen mustaan nieluun imuroin
En nimestäsi enää saa selvää alta pinnan tummuneen
Se kaiverrettiin pysymään minuun ja sormukseen
Paljon meni nieluun sen, vietot joulunpyhien yhteisten
Pölypussissa nyt juhlaa korkeaa ja mieltä matalaa, nyt kannan roskikseen

Kyllä se imartelee, kun arvoni nousee, kun muut perääni viheltee

Mä olen kyllästynyt niihin
voimiin, jotka ohjailee mun elämää,
jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa.
En tiedä, onko se väärin,
kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan,
sillä niin olis käynyt, jos ois jäänyt eiliseen kii.

Joku mua piteli siinä,

Tuulia, tyttö haistelee ja miettii
missä tänään liput liehuu
huuliaan, hän maistelee ja lähtee
sinne missä kiehuu
hän tahtoo taas ottaa kaiken
hän ottaa sen vaikka salaa
hän vaatii lämpöä, mutta ei halaa
hän elää nukkekodissa joka palaa

Viiden Minuutin Hiljaisuus
Kaija Koo
Se on jotenkin turhaa, viiden minuutin hiljaisuus ja taas kaikki pauhaa
ohikulkijat vain etsii omaa rauhaa
turhan arkinen tilaisuus, viiden minuutin hiljaisuus

Sä menit tippumaan
siltä sillalta ja loppu on legendaa